Erikoispelit
Amerikkalainen jalkapallo: Erikoispelit
Amerikkalaisessa jalkapallossa erikoispeleiksi kutsutaan niitä pelejä, joissa palloa potkaistaan tai potkua torjutaan ja palautetaan. NFL-joukkueilla, ja monella isolla joukkueella on vain erikoispeleihin erikoistuneita pelaajia. Suomessa harvoin nähdään omia ryhmiään kyseisiin peleihin, vaan sekä hyökkäyksen että puolustuksen pelaajat hoitavat osansa erikoispeleistä.
Aloituspotku ja palautus
Kummankin puoliajan alussa ja jokaisen pisteyrityksen jälkeen puolustukseen siirtyvä joukkue antaa aloituspotkun (kick-off) oman kenttäpuoliskon 35 jaardin kohdalta.
Pallo asetetaan keskelle aloitusviivaa, ja siitä kymmenen jaardia syvyyssuunnassa kumpaankin suuntaan on ns. neutraali alue. Potkaiseva joukkue asettuu riviin neutraalin alueen taakse, potkaisija eli kickeri (K) keskimmäisenä. Kun pelaajat ovat valmiit ja peli vihelletty käyntiin, joukkue lähtee juoksemaan kohti vastustajaa ja kicker potkaisee pallon mahdollisimman kauas.
Potkaisevan joukkueen on potkun jälkeen tarkoitus kääntää peliä sisäänpäin (contain kuten linebackeillä) ja taklata pallon kiinni ottanut mahdollisimman pian. Kohta, johon pallonkantaja kaatuu, on hyökkäyksen aloituskohta.
Potkaisija voi tehdä myös ns. onside-potkun, jossa pallo vierii lyhyen matkan kohti palauttavan joukkueen ensimmäisiä pelaajia. Tällöin potkaisevalla joukkueella on mahdollisuus ottaa pallo takaisin haltuunsa peittämällä se 10 jaardin jälkeen ja jatkaa hyökkäystä. Tässä on toki vaarana, että palauttava joukkue saakin pallon haltuunsa ja pääsee aloittamaan hyökkäyksensä potkaisevan joukkueen kenttäpuoliskolta.
Jos aloituspotku menee maalialueen yli, kyseessä on takalaiton. Takalaittoman jälkeen palauttava joukkue aloittaa hyökkäysvuoronsa omalta 20 jaardin linjalta. Aloituspotku ei saa myöskään mennä sivurajoista yli, vaan vinoon mennyt aloituspotku joko uusitaan viisi jaardia kauempaa tai vastaanottava joukkue saa aloittaa hyökkäyksensä 40 jaardin viivalta.
Palauttava joukkue asettuu kolmeen riviin omalle kenttäpuoliskolleen 10 jaardin välein siten, että nopeat ja varmakätiset palauttajat ovat taimmaisena. He ottavat kopin pitkistä potkuista ja se, kummalle pallo ei tullut, lähtee ”liidaamaan” eli juoksee pallonkantajan edellä blokkaamassa vastaantulevat pelaajat pois tieltä. Kaksi etummaista riviä ovat lähinnä blokkaajia, jotka tekevät tilaa palauttajille, mutta toinen rivi voi tarvittaessa palauttaa jos pallo tulee suoraan heille.
Etummaisen rivin tehtävänä on blokata erityisesti varmat taklaajat ja toinen rivi seuraa omaa pelaajaansa tehden tilaa pallonkantajalle. Etummaisen rivin tulee olla tarkkana mahdollisen onside-potkun varalta ja pyrkiä peittämään pallo tarvittaessa. Parhaimillaan palauttajat onnistuvat niin hyvin, että touch down saadaan jo kick-offin palautuksella.
Lentopotku eli punt
Lentopotkulla hyökkäävä joukkue luopuu hyökkäysvuorostaan, jos se ei ole edennyt tarpeeksi neljänteen yritykseen mennessä ja näyttää jäävän syvälle omalle alueelleen.
Neljäs yritys voidaan aina myös pelata. Puntin tarkoituksena on potkaista pallo mahdollisimman kauas omasta maalialueesta, ei kuitenkaan vastustajan maalialueelle asti. Lentopotku ei yleensä tuota pisteitä, ellei palauttava joukkue pudota eli rähmää (fumble) palloa, jolloin potkaiseva joukkue voi yrittää kantaa pallon maaliin.
Puntterin paikka on taaempana kuin esimerkiksi keskushyökkääjän pelissä, noin 15 jaardia aloitusviivasta. Punttaajaa suolejee hänen vierellään personal, joka blokkaa linjan läpi tulevat jotta puntteri ehtii potkaista pallon. Linja asettuu punttaajan ja personalin eteen, ja heistä keskimmäinen on ns. long snapper joka toimittaa pallon potkaisijalle.
Lisäksi omilla paikoillaan ovat laitahyökkääjät, joita kutsutaan puntissa gunnereiksi, valmiina blokkaamaan ja hidastamaan palauttajaa. Kun snap on annettu, muu joukkue potkaisijaa lukuunottamatta pyrkii taklaamaan pallonkantajaa aloituspotkun tavoin. Näin hyökkääjät vaihtuvat puolustajiksi pallon lähdettyä eteenpäin. Potkaisija ja snäpperi ovat turvassa siten, että snapperin niskaan ei saa koskea, eikä palauttava joukkue saa törmätä potkaisijaan potkun aikana tai välittömästi sen jälkeen.
Puntin palautus
Lentopotkua palauttaa puolustanut joukkue. Sen tarkoituksena on yleensä palauttaa lentopotkua mahdollisimman pitkälle, ja päästä aloittamaan oma hyökkäysvuoronsa mahdollisimman hyvästä kenttäasemasta aloituspotkun tavoin. Puntin palautuksessa snapperia ja linjaa vastaan asettuu myös linja, jammerit kulmapuolustajan tapaan hidastamaan gunnereita ja taimmaksi varsinainen palauttaja.
Potkun lähdettyä palauttaja ottaa pallon kiinni, jammerit pudottavat hieman taakse päästäkseen suojelemaan palauttajia ja tekemään tietä palautukselle, ja linja blokkaa muut pelaajat. Punt voidaan myös pyrkiä estämään asettamalla kaikki pelaajat riviin, joka snapista ryntää linjan läpi kädet ilmassa pyrkien näin estämään potkua. Lyhyttä tai huonoon asemaan pudonnutta palloa ei tarvitse palauttaa vaan sen voi antaa vieriä rauhassa, jolloin peli alkaa pallon pysähtymiskohdasta.
Jos palloa ei ole tarkoitus palauttaa kuuluu kentältä usein huuto “pois, pois” , sillä jos pallo osuu palauttavaan pelaajaan se on vapaasti pelattavissa.. Potkaisevan joukkueen peittäessä pallo säilyy hyökkäysvuoro edelleen heillä.
Lentopotkua antava joukkue voi myös hämätä, ja pelata yrityksen potkun sijaan. Tällöin punttaaja voi esimerkiksi pitää pallon itsellään ja juosta sen kanssa tai heittää pallon eteenpäin laitahyökkääjälle. Feikattu puntti voi osoittautua toimivaksi, mutta jos linja ei pidä tai vastustaja lukee oikein, voi punttaava joukkue päätyä puolustamaan entistä kehnompaan kenttäasemaan.
Potkumaali ja lisäpisteyritys
Hyökkäävä joukkue voi pelaamisen sijasta yrittää potkumaalia (field goal) millä tahansa yrityksellään. Tätä vaihtoehtoa käytetään, jos ollaan sopivassa kenttäasemassa maalitolppaan nähden, ei liian kaukana, mutta on epätodennäköistä edetä seuraavalla yrityksellä tarvittavia jaardeja uusia yrityksiä varten. Lisäksi potkumaalin käytössä strategiaan voi kuulua, että piste-ero ei ole kolmea pistettä suurempi, ja pelikellossa on aikaa vain yhteen peliin esimerkiksi puoliajan lopussa.
Potkumaali potkaistaan maalihaarukan läpi, ja onnistuessaan joukkue saa siitä kolme pistettä. Samaa potkua voidaan käyttää myös lisäpisteyrityksessä touchdownin jälkeen, jolloin pallo asetetaan 20 jaardin kohdalle ja onnistunut potku tuottaa yhden lisäpisteen. Lisäpisteyrityksen voi myös pelata tavanomaiseen tapaan. Pelatusta lisäpisteyrityksestä saa kaksi pistettä.
Potkumaalissa ja lisäpistepotkussa käytetään potkaisijan apuna personalia, joka ottaa snapin vastaan ja pitää palloa pystyssä potkaisijalle (helderi). Holdaaja sijoittuu noin 7-8 jaardia aloituslinjasta ja potkaisija ottaa muutaman askelaan vauhdin.
Myös näissä potkupeleissä potkua suojaa linja, joka pyrkii tukkimaan väleissään olevat aukot ja estämään vastustajaa kiertämästä sivuista palloa kohti. Tässäkin pelissä potkaisija on puolustuskyvytön eli potkaistessaan ja välittömästi potkun jälkeen potkaisijaan ei saa koskea. Potkun sijaan yritys voidaan pelata snapin jälkeen, jolloin holderi voi juosta pallon kanssa tai heittää sen eteenpäin muille hyökkääjille.
Puolustava joukkue pyrkii estämään potkumaalit ja lisäpisteyritykset blokkaamalla kuten lentopotkut. Pelaajat lähtevät snapista rynnimään linjan läpi ja sivuista kohti potkaisijaa kädet ylhäällä, jotta osuisivat palloon. Samalla heidän on oltava tarkkoina hämäysyritysten kanssa, jotta vastustaja ei pääse tekemään maalia pelaamalla.
Jos blokkaus onnistuu tai potku jää lyhyeksi, eikä pallo ehdi koskea maata, voi puolustavan joukkueen pelaaja palauttaa sitä maaliin asti ja saada näin touchdownin. Maahan koskenut pallo tulkitaan rähmätyksi, jolloin se on myös hyökkäyksen vapaasti pelattavissa. Potkumaaleja ei kuitenkaan lähtökohtaisesti pyritä palauttamaan.