Kuukauden Pyhimys

Elokuun Pyhimys Senja “Senkku” Carlsson löysi palon jenkkifutiksesta seitsemän vuotta sitten ja innostui lopulta myös varustevastaavan hommista.

Senja on paljasjalkainen tamperelainen, joka on kotoisin Teiskon Kaanaasta. Nykyään hän asuu Nokialla yhdessä joukkuetoverivaimonsa ja kolmen kissansa kanssa. 

Carlssonin rooli on pelata hyökkäyksen linjassa. Uransa alussa hän päätyi linebackerin paikalta ensin puolustuksen linjaan vuonna 2013 ja sieltä hän on vakiinnuttanut paikkansa hyökkäyksen puolella linjassa.

-Aloitin tuolloin vain pelaajana, jonka jälkeen muutaman vuoden toimin naisten joukkueen varustevastaavana pelaamisen ohella, Carlsson kertoo, – Olen aina pitänyt järjestyksestä ja säännöistä, joten varustevastaavana toimiminen tuntui mieluisimmalta joukkueessa tarjolla olevista hommista. 

Varustevastaaja huolehtii joukkueen harjoitus- ja pelivarusteista sekä niiden kunnosta ja huollosta yhdessä muun joukkueen kanssa. Siispä kyseisessä pestissä ollessaan Carlsson huolehti yhdessä valmentajiston kanssa, että jokaisella pelaajalla oli päällään sääntöjen mukaiset varusteet. 

-Kun vastaan tuli oikeanlaisia sääntötulkintoja varusteista, innostuin tarkemmin lukemaan pelin säännöistä myös itse, Carlsson muistelee, -Tykästyin sääntöjen pohtimiseen ja erilaisiin tilanteisiin, joten suuntasin tieni tuomarikurssille.

Tähän päivään mennessä Carlsson on tuomaroinut otteluita muutaman vuoden ajan eri tasoilla pelaamisen ohella. Vaikka hän ei ole enää varustevastaava, saatetaan häneltä silti yhä välillä kysyä neuvoja varusteista ja niihin liittyvistä säännöistä. Tuomarina hän saa vastata muutenkin kinkkisiin kysymyksiin säännöistä ja sääntötulkinnoista.

-Minuahan kutsutaan myös kutsumanimellä Sääntö-Senja, Carlsson kertoo hymyssä suin, -monesti kuitenkin joudun kysymään neuvoa kokeneemmilta tuomareilta. 

Jenkkifutiksessa häntä viehättää edelleen pelin taktisuus ja monipuolisuus. Jenkkifutiksessa hänen mukaansa parasta on joukkuekaverit.

– Joukkuekavereiden takia olen yhä uudelleen ja uudelleen kaivanut itseni sohvan pohjalta pelaamaan, Carlsson riemuitsee ja jatkaa:  “Tää on viimeinen kausi” nro 3 lähti juuri käyntiin. Joukkue on tuonut minulle niin paljon uusia kokemuksia ja ystäviä, etten olisi niitä saanut mistään muualta, ellen olisi aloittanut joukkueurheilua. 

Carlssonin – niin kuin varmasti monen muunkin jefupelaajan – mielestä jefu on niin monipuolinen laji, että kaiken kokoiset, näköiset, ikäiset ja erilaisilla taustoilla olevat ihmiset sopivat sen pariin. Niin kuin joukkuelajeissa yleensä, tässäkin lajissa joukkueessa hitsaudutaan yhteen todella hyvin. Ei enää muisteta, minkä ikäinen toinen on ja ei ole väliä, miltä toinen näyttää. Kaikki rakastavat toisiaan tasapuolisesti. 

Joukkueessa parasta on suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakkaus. Carlsson on hyväksytty omana itsenään – niin hyvät kuin huonot puolet. 

-Olen saanut tukea joukkueelta huonoina päivinä ja olen viettänyt elämäni parhaimpia päiviä joukkueeni parissa, hän iloitsee.

Jenkkifutis on tuonut Carlssonille niin paljon hyviä muistoja, että hänen on vaikea valita niistä vain yhtä, joka olisi ylitse muiden.

– Parhaimpia muistoja ovat muun muassa oman vaimon tapaaminen lajin parista, valmentajien ja joukkuetovereiden kehut ja tsemppikommentit, illanvietot joukkueen kanssa, kisailut, pelailut, onnistumiset taklauksissa, onnistumiset hyökkäyksen puolella kickouteissa ja pannukakuissa, divarin mestaruudet ja tuki huonoina hetkinä, rakkauden osoitukset hääjuhlapäivänämme ja kaikki aika, jonka olen saanut joukkueen kanssa viettää, hän luettelee.

Carlssonin mukaan pelejä kannattaa tulla katsomaan ehdottomasti pelin taktisuuden vuoksi. Vaikkei ensimmäisestä pelistä ymmärtäisikään mitään, kannattaa antaa lajille mahdollisuus. 

– Laji on haastava ja alussa vaikeaa päästä sääntöihin sisälle, mutta kun perusperiaatteen ymmärtää ja saa jutun juuresta kiinni, on se elämän paras teko, hän selittää. 

Vinkki, jonka hän on monesti kertonut uusille pelaajille on se, että uuden lajin innoittamana ei kannata haalia varusteita kasaan tietämättä niistä mitään. 

-Aikoinaan innokkaana ostin 5 kokoa liian suuret hartiasuojat ja huonon kypärän, koska en tiennyt varusteista mitään, Carlsson nauraa, -Joten malttia kaikkeen, kaikkia sääntöjä ei voi oppia ja sisäistää viikossa, eikä edes kuukausissa. 

Carlssonin sanoin Saitsin toiminta on muuttunut järjestäytyneemmäksi ja tasavertaisemmaksi. Seuralla on selkeä organisaatio, alajaostot ja työryhmät, jotka ovat saaneet paljon aikaan viimeisten vuosien aikana seuratoiminnassa. Toiminta on läpinäkyvämpää ja luotettavaa. 

-Tietenkin poikkeusolot ovat tehostaneet käsihygieniaa, jokaisella on peleissä omat pullot ja pyrimme pitämään hieman etäisyyttä harjoituksissa, hän kertoo. 

Voidaan siis olettaa, että Carllssonkin ajattelee optimistisesti selviytyvänsä joukkueensa kanssa läpi tämän koronavirusepidemian aikakauden. 

kirjoittaja: Sofia Tuohimaa