Puolustus
Amerikkalainen jalkapallo: Puolustus
Puolustuksen merkitys
Puolustuksen tehtävä on hyvin yksinkertainen. Sen täytyy estää vastustajan hyökkäyksen eteneminen ja saada hyökkäysvuoro omalle joukkueelle mahdollisimman pian.
Tämä onnistuu jollakin kolmesta tavasta:
1. puolustus voi pyrkiä estämään pelinrakentajaa saamasta palloa eteenpäin ryntäämällä linjan läpi taklaamaan QB
2. pysäyttää juoksevan keskushyökkääjän parhaimmillaan aloituslinjan taakse ja saada näin työnnettyä hyökkäystä kauemmas maalistaan
3. Estää pelinrakentajan heittämän pallon pääsy laitahyökkääjän käsiis tai ottamalla se itse kiinni jolloin hyökkäysvuoro siirtyy omalle joukkueelle.
Puolutuksella on lupa taklata pallollinen pelaaja ja estää hyökkäystä tietyissä rajoissa: ilmassa olevaa palloa täytyy pelata (katsoa palloon) eli syötön vastaanottoa ei saa varta vasten häiritä ja kiinnipitäminen on kielletty.
Tarkemmat ajantasaiset säännöt löytyvät liiton sivuilta, mutta nämä mainitut ovat puolustuksen yleisimmät rangaistavat virheet liian aikaisen lähdön lisäksi.
Pelipaikat
Puolustuksen Linja
Puolustuksen linja koostuu hyökkäyksen linjan tavoin isoista ja vahvoista, mutta myös nopeista pelaajista. Puolustuksen linjan tehtäviin kuuluu juoksuvälien tukkiminen, pelinrakentajan säkittäminen ja heiton häiritseminen.
Sisempiä linjapelaajia kutsutaan defensive tackleiksi (DT). Jos tackleja on vain yksi, häntä kutsutaan nose tackleksi (NT).
Tackle-pelaajien tehtävänä on päästä hyökkäyksen linjan läpi häiritsemään pelinrakentajaa ja taklaamaan hänet. Tätä kutsutaan säkittämiseksi (sack). Onnistuessaan säkitys estää hyökkäyksen liikkumisen kokonaan.
Puolustuksen linjan päissä pelaavia kutsutaan defensive endeksi (DE), joiden pääasiallisena tehtävänä on kiertää hyökkäyksen linja ja pysäyttää juoksupelit. Heidän tulee olla tarpeeksi vahvoja pärjätäkseen hyökkäyksen linjan päätyjen isoille pelaajille, mutta myös tarpeeksi nopeita ehtiäkseen kiertää linjan ja häiritsemään pelinrakentajaa.
Puolustuksen linjan tärkempiä teknisiä taitoja on hyökkäyksen linjan blokeista irtautuminen, jotta he pääsevät estämään pelin. Puolustuksen linjapelaaminen vaatii rämäpäistä asennetta ja voimaa, eikä kovaa kontaktia saa pelätä; siinä missä hyökkäyksen linja on hyvinkin tarkka tehtävistään koko hyökkäyksen onnistumisen takia, puolustuksen linja menee siitä mihin tilaa aukeaa, ja kovaa.
Tukipuolustajat
Linjan taakse sijoittuvat kolme tukipuolustajaa eli linebackeria (LB), joista paikkojen mukaan puhutaan yleensä inside ja outside linebackereistä.
Sisempää tukipuolustajaa (inside linebacker, ILB) voidaan kutsua Mikeksi (middle linebacker), ja hän koordinoi puolustuksen peliä. Hän kertoo muille puolustuksen pelaajille hyökkäyksen vahvan puolen tai jopa vaihtaa puolustustavan tarvittaessa. Tämän mukaan kentältä löytävät paikkansa nose tackle, muut tukipuolustajat ja safety, ja muut pelaajat tietävät tehtävänsä alkavassa pelissä.
Mike on yleensä varsin monipuolinen pelaaja, ketterä ja voimakas, tarkka pelinlukija, varma taklaaja ja nopea liikkeissään. Hänen paikkansa aloituksessa on tavallisesti sentterin edessä, ja tarkoituksena on pysäyttää keskeltä tulevat juoksupelit.
Ulkopuolen tukipuolustajat (outside, OLB) asettuvat hyökkäyksen linjan uloimpien pelaajien kohdalle. Hyökkäyksen heikolle puolelle asettuu weakside linebacker eli will, ja vahvalle puolelle, usein tight endiä vastaan strongside linebacker sam. Willin ja Samin tehtävänä on pysäyttää linjan ulkopuolelta kiertävät juoksupelit ja lyhyet heittopelit, sekä estää peliä leviämästä sivuille missä on vähemmän puolustajia (contain).
Tukipuolustajat tekevät joskus myös blitzejä, eli ryntäävät linjan läpi tarkoituksenaan estää pelinrakentajaa heittämästä tai antamasta palloa eteenpäin. Tarvittaessa tukipuolustaja voi myös asettua linjan viereen estämään juoksupeliä.
Puolustuksen takakenttä
Takakenttää vahtivat defensive backit (DB), jotka jaetaan cornereihin (CB) ja safetyihin (S). Kulmapuolustajat eli corner backit asettuvat kentän reunoille laitahyökkääjiä vastaan. Heidän tehtävänsä on puolustustavasta ja hyökkäyspelistä riippuen estää laitahyökkääjää saamasta palloa, osallistumasta peliin tai taklata pallonkantaja.
Kulmapuolustaja voi myös pyrkiä ottamaan laitahyökkääjälle heitetyn pallon kiinni tai lyödä sen pois laitahyökkääjän käsistä, mutta hänen tulee ensisijaisesti tavoitella palloa.
Kulmapuolustajat ovat laitahyökkääjien tavoin nopeita ja pitkiä, mutta myös ketteriä: heidän tulee kyetä juoksemaan sivuttain ja taaksepäin nopeasti ja vaihtamaan suuntaa hyökkääjän liikkeiden mukaan. Lisäksi heidän tulee pystyä lukemaan peliä ja aloituksessa he pyrkivät ennakoimaan pelinrakentajan suunnitelmia.
Tehokkaimpia kulmapuolustajia sanotaan shutdown cornerbackeiksi, sillä he peittävät laitahyökkääjän niin tehokkaasti, ettei pelinrakentaja voi heittää laitahyökkääjälle. Parhaimmat cornerit eivät siis näy tilastoissa, sillä heidän suuntaan pelit harvemmin päätyvät.
Takakentän taimmat pelaajat ovat nimeltään safetyjä. Heistä toinen sijoittuu hyökkäyksen vahvalle puolelle (strong safety, SS) ja toinen keskelle tai osin heikolle puolelle syvemmälle takakentällä (free safety, FS). Free safetyn puolustettava pelaaja juoksupeleissä on pelinrakentaja, mutta koska tämä ei välttämättä lähde pois keskikentän ns. boksista, FS on vapaampi auttamaan muita takakentän pelaajia asemissaan.
Strong safetyn puolustettavana taas on keskushyökkääjä, jos tämä pääsee tukipuolustajien ohi takakentälle. Safetyt ovat puolustuksen viimeinen linkki. He nappaavat kiinni pitkät heitot ja taklaavat muilta karkuun päässeet pallonkantajat, sekä auttavat kulmapuolustajia kenttäpuoliskollaan.
Safety pääsee joskus tekemään näyttäviä taklauksia ja syötönkatkoja, mutta toisinaan pudottaa alemmas tukipuolustajien luo ja osallistuu blitziin tuodakseen pelinrakentajalle painetta.
Pelikirja
Puolustuksella on pelikirja, kuten hyökkäykselläkin. Pelikirjan olennaisin sisältö on muodostelmat eli frontit ja käytössä olevat puolustustavat, peitot. Lisäksi se sisältää ohjeet blitzeistä ja erilaisista linjan kikoista eli stunteista, joilla se voi siirtyä aloituspaikaltaan sopivampaan peliasemaan pallon lähdettyä liikkeelle.
Kuten hyökkäyksellä, myös puolustuksella nämä taktiikat nimetään sovitulla tavalla jotta ne voidaan nopeasti ja ymmärrettävästi ottaa käyttöön pelissä.
Erilaiset frontit toimivat eri tyyppisiin hyökkäyksiin. Esimerkiksi linjan läpi juostavia pelejä vastaan voi toimia 3-4 muodostelma, jossa safety asettuu tukipelaajien kanssa kolmen linjapelaajan taakse. Tämä tuo haastetta pelinrakentajalle, sillä hän ei voi olla täysin varman tukipelaajien tehtävistä. Toisaalta tässä tapauksessa pitkää heittopeliä vastaan puolustaminen on hieman hankalampaa, kun takakentän pelaaja on sijoittunut alemmas.
Peitot taas tarkoittavat puolustuksen taktiikkaa: joukkue voi käyttää mies- tai aluepuolustuksia. Miespuolustuksessa kullakin puolustajalla on oma pelaajansa jota seuraa, ja estää häntä tekemästä peliä. Puolustuksen linja ei yleensä osallistu mies- eikä aluepuolustamiseen vaan pelaavat 1vs1 edessä olevaa hyökkäyksen linjapelaajaa vastaan ja pyrkivät aiheuttamaan painetta pelinrakentajalle.
Aluepuolustuksessa kenttä on jaettu erilaisiin alueisiin matalalla ja syvällä kentällä. Jos oletetaan hyökkäyksen yrittävän pitkää heittoa, voidaan kentän syvään päähän sijoittaa useampi pelaaja alueilleen, ja juoksupelejä ennakoitaessa takakenttää puolustaa vähemmän pelaajia muiden hoitaessa alueitaan lähellä aloituslinjaa. Aluepuolustuksessa ei ole ”omia” pelaajia puolustettavaksi, vaan kunkin vastuulla olevalla alueella puolustaja pysäyttää sinne tulevan pallonkantajan.
Kentän laidalta pelaajat huutavat omilleen apuja ja kertovat kun lukevat juoksu- tai heittopelin. Puolustuksen on osattava myös kommunikoida keskenään ja kerrrottava toisilleen missä pallo menee, jotta muut pysyvät kartalla nopeatempoisessa hyökkäyksessä. Pelaajien on lisäksi luotettava toisiinsa ja siihen, että jokainen hoitaa hommansa ja auttaa muita, jotta hyökkäys saadaan pysähtymään ja ottelun suunta vaihtumaan.