Kauden ensimmäinen kotiottelu ja haasteet senkun kovenevat

Vierasjoukkue Helsinki Wolverines on edelliskauden Spagettimaljan voittaja ja sitä myöten liiganousija, mutta siihen ne yhtäläisyydet normaalien nousijajoukkueiden kanssa sitten jäävätkin.

Aivan niinkuin Crocodiles on ollut aktiivinen importtien tuonnissa, on Wolverines vahvistunut kuitenkin kaikista eniten tämän kauden joukkueista.
Kotijenkkien “kokoontumisajot”, esim. Jabari Harris siirtyi ECG:stä, ovat tuoneet imua Wolverinesiin, joukkueen onnistuneet isohkot rekrytoinnit niin koti- kuin ulkomailta ovat vielä kohottaneet efektiä niin, että Ahmat omaavat suurimman rosterin ja ovat kiistattomia ykkössuosikkeja Vaahteramaljan voittajiksi liikuttavan yksimielisesti.
Viime viikonlopun pelissä, Saintsista voiton ottaneen, Crocodilesin kylvettäminen toi paljon painoa näille arvioille ja onhan se myönnettävä, että Robert Johnsonilla ei ole pelisilmä ja heittokäsi rapistuneet yhtään vaikka vuosia onkin jo harteille kertynyt, senverran vakuuttavaa oli Wolverinesin heittohyökkäys. Ja tähän sitten mansikkana päälle saatiin keskushyökkääjä Youngin vahvat juoksuesitykset.

Joten haastetta Pyhimyksille riittää jo toiseen otteluun, eikä päivästä missään nimessä tule helppo. Mutta saumansa on Pyhimyksilläkin.
Jos Ahmat tulevat takki auki Tampereelle, niinkuin Steelers meni takki auki Porvooseen, niin pelihän on sen jälkeen ihan avoin. Seinäjoen “Mud Bowl” oli jotain niin erilaista, että Pyhimysten suorittamisesta se ei kertonut juuri mitään ja siinä on nyt näytön paikka, kun aurinko paistaa ja lämpötilaksi on ennustettu +29 astetta kentän ollessa rutikuiva, eli tämän parempaa säätä ei jenkkifutispelille voi toivoa.

Tässä Wolvojen pysäyttämisen kolme prinsiippiä:
– Robert Johnsonille on luotava painetta, puolustuksen linja
– Takakentän on oltava kurinalainen, vastuut pidettävä tarkasti
– kulmapuolustajien pitää voittaa 1 vs 1 tilanteet RJ Longia, Siiskosta ja Cedric Johnsonia vastaan

Sen kyllä “Mud Bowl” näytti, että pelinrakentajamme Tuskani Figaro on yhtä hyvä Air Raidissa kuin Robert Johnson, 263 jaardia epävakaalla alustalla mutakerroksen peittämällä pallolla kertoo, että heittohyökkäyksemme toimii oli keli mikä tahansa. Juoksuhyökkäyksestä ei vielä oikein osaa sanoa, koska edellä kuvatuissa olosuhteissa se oli enemmänkin onnen kauppaa. Tuukka Lehtonen ja Velipekka Jaakonsaari tulevat kuitenkin varmasti näyttämään, että Wolvojen puolustus joutuu tekemään täyden päivätyön myös juoksun puolustamisessa.

Ottelussa on myöskin kiinnostava pieni anekdootti, jota monet eivät ehkä tiedä, tai muista, mutta Wolvojen päävalmentaja Kari Titola on toiminut Saintsin puolustuksen koordinaattorina muutama vuosi takaperin Vaahteraliigassa, ja kohtaa nyt siten ensimmäistä kertaa vanhan joukkueensa ylimmällä sarjatasolla.

Ja jenkkifutishan on parasta paikanpäällä, mutta jos ei Pyynikin pyhättöön pääse lauantaina Saintsia kannustamaan, niin ottelun pääsee näkemään myös Ruutu+ palvelusta.

Faith can still move mountains, Saints will show you the way!