Kuukauden Pyhimys
Tällä kertaa esittelyvuorossa tässä juttusarjassa on sisempänä laitahyökkääjänä tunnettu Topias “Seppo” Räty. Hän on syyskuun Pyhimys!
Topias Räty, josta käytetään myös kutsumanimeä Seppo, pelaa nykyään sisempää laitahyökkääjää (TE), mutta sitä ennen hän on pelannut usean vuoden ajan hyökkäyksen linjassa. Räty aloitti pelaamisen Tampere Saintsin c-junioreissa vuonna 2005 ja siitä asti hän on siis pelannut.
– Olen pitänyt vain yhden välivuoden pelaamisesta, mutta silloinkin olin valmentamassa naisten joukkueessa, hän toteaa.
Räty on ensisijaisesti pelaaja, koska hän rakastaa lajia ja sen pelaamista. Hänet on äänestetty ja valittu muutamien kausien ajaksi yhdeksi kapteeneista, koska hän on ollut yksi pitkäaikaisimmista pelaajista.
– Olen johtanut omalla esimerkilläni ja hyvällä asenteellani, sillä pelipäivinä kun adrenaliini virtaa saan harvoin mitään järkevää ja motivoivaa sanottua, hän selittää ja jatkaa, – Olen myös naisten joukkueen valmennuksessa mukana apuvalmentajana aina, kun omalta treenaamiseltani vain ehdin.
Kun Rätyltä kysytään, mikä on jenkkifutiksessa on parasta, hän vastaa sen fyysisyyden ja monipuolisuuden olevan sitä.
– Fyysisyydessä parasta on siirtää toinen pelaaja eri paikkaan vastoin hänen tahtoaan, Räty havainnollistaa, – Monipuolisuus korostuu erityisesti monesta eri pelipaikasta, jotka vaativat erilaisia ominaisuuksia. Silti jokainen pelaaja voi pärjätä omalla tyylillään.
Räty kuvaa itseänsä melko aggressiiviseksi ja kontaktia hakevaksi pelaajaksi, mutta joku toinen voi pärjätä esimerkiksi hyvällä pelinlukutaidoilla tai pelinopeudella.
Kuten monilla ammattipelaajilla, myös Rätyn mieleen on painunut monia upeita kokemuksia lajin parissa.
– Jenkkifutis on mahdollistanut minulle monia hienoja kokemuksia. Olen päässyt edustamaan Suomea monissa eri maaotteluissa junioreiden ja miesten tasolla, Räty sanoo ja jatkaa, – Lisäksi olen pelannut myös vaihto-oppilasaikana Espanjassa jenkkifutista.
Rätyn mukaan hienoimmat ja mieleenpainuvimmat muistot jenkkifutikseen liittyen ovat tulleet kansainvälisistä kisoista. Ensimmäisenä Räty mainitsee vuonna 2016 pelatun Suomi-Ruotsi ottelun, joka myös televisioitiin YLEn kanavilla.
– Pelasin kotiyleisön edessä yhden parhaimmista peleistäni, Räty hehkuttaa innoissaan. – Myös vuonna 2014 Uppsalassa opiskelijoiden MM-kisat jäi erityisesti mieleen ennen kaikkea hienona reissuna, mutta myös rankkana.
Rätyn mukaan matka Uppsalaan oli siksi ollut rankka, koska siellä Räty on kokenut kovimmat vastustajat lajin parissa kun Meksiko ja Japani olivat ylivoimaisia kaikin puolin, eikä hän ole ikinä kokenut vastaavaa niin sanottua turpalöylyä.
Räty suosittelee lajin seuraamista jos kiinnostaa fyysinen ja taktinen laji, jossa kentällä tapahtuu samanaikaisesti pystypainia ja pikajuoksua pallon kanssa.
– Ehdottomasti kannattaa tulla katsomaan edes kerran, Räty rohkaisee.
Uusille pelaajille Räty kehottaa malttia ja tsemppiä, sillä aluksi laji tuntuu varmasti hämmentävältä kun kaikki on uutta. Silloin ei oikein tiedä mitä tehdä, miten päin olla ja ketä saa vetää.
– Keskittykää yhteen asiaan kerrallaan ja vetäkää täysiä, tässä lajissa tarvitaan ennen kaikkea asennetta, hän neuvoo ja jatkaa, – Ja jos jenkkifutiksen aloittaminen kiinnostaa, niin rohkeasti mukaan kokeilemaan. Eihän sitä tiedä, että tykkääkö ennen kuin kokeilee.
Kun Rätyltä kysytään mikä on parasta omassa joukkueessa, hän mainitsee tiivistetysti ja selkeästi muut pelaajat. Hänestä aina on mukavaa mennä treeneihin kuuntelemaan huonoja juttuja ja usein vapaa-aikanakin tulee samoja ihmisiä nähtyä.
Tänä keväänä Räty on harjoitellut paljon omatoimisesti, kun joukkue- ja salitreenit eivät ole olleet mahdollisia.
– Olemme rakkaan vaimoni kanssa aktiivisesti tehneet juoksuohjelmaa, joka sisältää muun muassa mäki- ja porrasjuoksuja, sekä intervalliharjoituksia.
kirjoittaja: Sofia Tuohimaa