KUUKAUDEN PYHIMYS

Janne Sulin on syyskuun Pyhimys. Hän pelaa sisempänä tukimiehenä Tampere Saintsin miesten joukkueessa ja viimeiset kaksi kautta hän on toiminut myös kapteenistossa. Kuluneen kauden Sulin pelasi SaksassaWiesbaden Phantomsin riveissä. Hän itse oli aloittaessaan nähnyt koosteen jostakin vanhasta Super Bowlista, sekä yhden täyden kolmosdivariottelun Kotkassa.

Tukimiehen roolin ja kapteenistossa toimimisen lisäksi Janne Sulin toimii myös miesten varustevastaavana sekä auttaa Tampere Saintsin viestintätiimiä pelien ja treenien sallimissa rajoissa.  

Hän on toisen Tampere Saintsin aiemmin esitellyn kuukauden Pyhimyksen, Ilkka “Ibi” Minkkisen, niin sanottu “vasen käsi” eri sosiaalisen median alustoilla pääsääntöisesti.

Sulin tuli Tampere Saintsin niin kutsuttuun treenirinkiin miltei legendaarisesta Nokia Ghosthuntersista kaljupäisenä ja hoikkana kulmapuolustajana talvella 2016-2017.

– Samana kesänä pelasin yhdessä pelissä. Siitä on tukka, vastuu ja vartalo kasvanut nykyiseen mittaan, Sulin toteaa. – Tämän kauden jälkeen siirryin Tampere Saintsiin Nokian kyykättyä, erinäköisissä tehtävissä olen toiminut siitä lähtien.

Alkuun Sulin oli rehellinen täytepelaaja harjoituksissa, niin sanottu taklaustyyny aloittaville pelaajille ja taukojen mahdollistaja.

– Pikkuhiljaa imemällä oppia kokeneemmista pelaajista, valmennukselta sekä amerikkalaisilta olen saanut paikan aloittavassa puolustuksessa, ja tästä pyritään pitämään kiinni sekä nuoret ja nälkäiset pelaajat penkillä, Sulin vakuuttaa.

Kentän ulkopuolella Sulin on toiminut muun elämän sallimissa rajoissa edellä mainittujen roolien lisäksi erilaisissa rekrytointitapahtumissa kuten SporttiApproilla, vetänyt kokeilupäiviä lapsille sekä ollut kaikenlaisissa näkyvyystempauksissa mukana. 

– Ihmisenä olen melko huono kieltäytymään asioista, joten kysyttäessä olen yleensä auttanut, mikäli on omiin aikatauluihin sopinut, Sulin sanoo. 

Sulinin mukaan Tampere Saintsissa on mukavaa, hän haluaa tehdä niin kauan kun löytyy innokkaampi ja parempi. 

– Pelaaminen on vieläkin ykkösjuttu, muut tulee hieman siinä sivussa. Kyllä tässä alkaa huomaamaan, että töiden ja treenaamisen ohessa ei aina aika tahdo riittää tai pää muistaa kaikkia asioita, Sulin sanoo.

Sulinin sanoin jenkkifutiksessa parasta on lajin taktisuus yhdistettynä fyysisyyteen, sekä ennen kaikkea kilpailullisuus. Yhteenkään peliin tai harjoitteiseen ei voi (ainakaan hän itse) lähteä niin sanotusti puolilla valoilla ja löysällä varrella, tai käy äkkiä huonosti. Tampere Saintsissa parasta on päivittäinen tekeminen joukkueen kanssa, treeneihin on aina mukava mennä pitkänkin päivän jälkeen kuuntelemaan samoja väsyneitä vitsejä samoilta väsyneiltä, tutuilta kasvoilta. 

–  Lapsesta asti eri lajeja pelanneena ja niissä kilpailleena pelipäivä ja sen mukanaan tuoma tunne on vieläkin jotain niin maagista, että tästä jaksaa innostua, Sulin kertoo ja kuvailee. -Joku viisaampi ja vanhempi on aikanaan kuvaillut pelipäivää moraalivapaaksi päiväksi, jolloin millään muulla arjen murheella, ilolla tai aspektilla ei ole mitään merkitystä. Tähän samaistun vahvasti. 

Sulinin mukaan junioripelaajat ovat onneksi tuoneet pienen piristysruiskeen muuten jo hieman väljähtäneisiin värikyniin, vaikka aina hän ei juniorien slangista ja niin sanotusta finglishistä puoliakaan ymmärrä.

Sulinin mukaan yksittäistä hienointa kokemusta on vaikea määritellä, sillä se kautta ja kauden huipennusta kohti menevä matka on se juttu – eli päivittäinen tekeminen. 

– Ehkä jos jotain pitää valita, oli Spagettimalja Pynsällä (=Pyynikki) kokemuksena aika ainutlaatuinen vaikka erityistä intoa sen muisteluun ei vielä ole.

Sulinin sanoin hieman kliseiseltä kuulostavanakin jenkkifutis on parasta paikan päällä. 

– Kyllä otteluun pääsee paremmin kiinni paikan päällä, ja varsinkin Pyynikin legendaariset “lehterit” ovat huikea paikka katsella peliä. Kotiin päin vetämättä Pynsällä on varmasti divarin paras fiilis, viihdyttävintä futista sekä erikoisimpia hahmoja trikoissa. Voin luvata, että Saints ei jätä ketään kylmäksi ja peleissä voi tapahtua kaikenlaista hienoa, joskus jopa hassuakin, Sulin täydentää.

Lajin aloittamista harkitseville varmasti Sulinin tärkein tsemppilause on se, että rohkeasti vain mukaan. Uusille pelaajille hän toivottaa hyviä hetkiä ja malttia ja muistuttaa, että pelin taktisuuden vuoksi alku voi olla monien liikkuvien osien kanssa hankalaa, mutta joukkue on täynnä ihmisiä, jotka antavat vinkkejä ja neuvovat. 

– Alkujännitys ja epävarmuus varmasti karisee parin ensimmäisen kontaktin jälkeen, ja joukkueeseen pääsee varmasti sisään! Itse olin aloittaessani nähnyt koosteen jostakin vanhasta Super Bowlista, sekä yhden täyden kolmosdivariottelun Kotkassa. Pienen jännityksen jälkeen menin treeneihin ja homma veti mukana, Sulin muistelee.

Sulin kertoo, että vuoden 2021 kaudesta jäi hienot tunnelmat, vaikka maaliin asti he eivät päässeet. Päällimmäisenä mielessä on nuorten pelaajien esiinmarssi – juniorit näyttivät pystyvänsä pelaamaan miehissä aloittavassa roolissa, sen päälle on hyvä rakentaa. 

– Samalla se luo motivaatiota omaan harjoitteluun, vielä en ole valmis kannustamaan suurinta osaa pelistä vaihtopenkiltä. Isommassa kuvassa sekä naisten että miesten kausi jätti positiivisen maun, vaikka molemmat taipuivat finaalissa tahollaan. Kuitenkin voitokkaat kaudet molemmille tuovat varmasti intoa ja varmuutta tulevaan, Sulin sanoo. 

Henkilökohtaisella tasolla Sulinille vuoden 2021 kauden paras yksittäinen hetki oli runkosarjassa ottelun voittaminen Sulinin kotikaupungissa, Kotkassa. 

– Tämä on karttanut minua kaudesta 2016 asti. Vastaavasti henkilökohtaisella tasolla heittämällä heikoin hetki oli, kun urheiluaiheista podcastia tekevä Esko Seppänen luuli minua silmämääräisen analyysin perusteella hyökkäyksen linjamieheksi. Kauden päättymisestä alkaa olla jo aikaa, ja fysiikkatreenejä on tehty lyhyen tauon jälkeen kovalla teholla. Kaikki yllä mainitsemani asiat ovat tuoneet tunnetta siihen, että ensi kesään lähdetään parempikuntoisena ja hieman kevyempänä, jotta joukkuetta voisi auttaa kentällä myös tilastojen valossa. 

Isompia tavoitteita Sulin ei ole seuraavan kauden osalta aloittanut kuin pelipaikka aloittavassa puolustuksessa sekä ensisijaisesti pärjääminen joukkueena. 

– Kaudesta tulee lyhyt ja fyysinen, joten kaikkien on oltava mahdollisimman hyvässä kunnossa, jotta finaalissa on pelaajia ehjänä. Lisätoiveena tähän voisin lisätä, että Coach Jussi Taipalmaa näkisi raa’an urheilullisuuteni sekä vikkelät jalkani, jotta välillä pääsisin myös erikoisjoukkueisiin, Sulin täsmentää.

Kirjoittanut: Sofia Tuohimaa

Kuva: Irja Vaateri