KUUKAUDEN PYHIMYS
Tällä kertaa tutustumme juttusarjan kautta Sanna Toijalaan, jonka jotkut ehkä tietävät jefu-mutsina tai Tampere Saintsin viestintätiimin jäsenenä. Hän tiivistää roolinsa Saintsin työtiimissä sanoilla “ensin perheenjäsenenä mukana seuraamassa toimintaa ja pikkuhiljaa rooli vaihtui osaksi joukkuetta ja ottelupäivien talkoolaisporukkaa”. Toijalan rooli siis muuttui luonnollisesti vuosien kuluessa. Ensi kesänä Toijala on pääasiassa Saints-otteluiden katsomossa.
Viime kaudesta 2023 jäi Sanna Toijalalle hyvä fiilis, sillä hän huomasi, että Tampere Saintsin viestintä kehittyi eteenpäin ja mukaan toimintaan saatiin lisää huipputekijöitä tuolloin. Siksi Toijala odottaa jo aurinkoista tulevaa jefu-kesää 2024, sillä hän on voinut hyvillä mielin siirtyä pois jefu-seuran vastuutehtävistä ja nauttia jatkossa vain katsomosta käsin jenkkifutiksesta – ainakin toistaiseksi määrittelemättömän ajan.
– Tampere Saintsissa on hyvä organisaatio, joka pienin askelin ja kannattavasti rakentaa tulevaisuutta. Meidän viestintä on ottanut jättiläiseen verrattavia harppauksia eteenpäin viime vuosina, Toijala toteaa seuran toiminnan kehityskaaresta. – On ollut hieno olla mukana tässä seuratoiminnassa ja nähdä, kuinka tekijät ovat innostuneet ja kehittyneet.
Seuratoiminnassa on hyvä yhdessä tekemisen meininki. Jenkkifutis on luonnostaan toista ihmistä arvostava, tasa-arvoinen urheilulaji. Nämä ovat Toijalan mielestä parasta jenkkifutiksessa ja Tampere Saintsissa.
– Tampere Saintsin tiimissä työskentely on ollut antoisaa ja mukavaa, Toijala toteaa. – On hienoa huomata, kuinka junioripelaajat haluavat edelleen tulla “täti-ihmisen” jutulle ja miten siistiä on olla muiden jefumutsien kanssa Pyynikin urheilukentän katsomossa.
Kun Toijalan mies aloitti jenkkifutiksen pelaamisen vuonna 2010, Toijalan rooli alkoi ottelutapahtuman kahviosta, jossa hän auttoi valmentaja-Mattilan äitiä talkoolaisena. Sen jälkeen Toijalan roolit muuttuivat vuosien kuluessa, mutta tuomaroinnin ja lajin pelaamisen hän on jättänyt muille.
– Olen talkoillut ottelutapahtumissa, keittänyt kahvia, järjestänyt junioriotteluita ja -turnauksia, huolehtinut junioripelaajista ottelureissuilla ja itse otteluiden aikana sekä ollut mukana kehittämässä Tampere Saintsin markkinointia, Toijala luettelee.
Toijala kokee, että Tampere Saintsin viestintätiimissä työskentely antoi hänelle eväitä kehittyä jopa ammatillisesti, mikä ei välttämättä olisi ollut mahdollista omassa varsinaisessa ammatissa.
– Haluan, että jenkkifutistapahtumien talkoolaiset ovat ylpeitä siitä, mitä he tekevät, koska se ei ole todellakaan itsestäänselvyys.
– Jefu on jännittävää ja mitä vain voi tapahtua ottelun päättymiseen saakka, Toijala kuvailee lajia. – Ne ovat sellaisia hetkiä, kun syke voi nousta samaan aikaan sekä kauhusta että jännityksestä.
Kuten varmasti muutkin seuratoiminnassa mukana olleet, Toijala on tutustunut urheilukentän laidalla seistessään niin joukkueen huoltotiimiin kuin joukkueen valmentajiinkin.
– Tampere Saintsissa on eräänlainen kolme muskettisoturia -henki eli “yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”.
Toijala ei osaa nimetä vain yhtä hienoa kokemusta lajin parista, koska tietenkin hänen jefu-vuosiinsa mahtuu useita mukavia kokemuksia.
– Sellainen muisto ainakin tuli mieleen mainita, kun olimme miesten joukkueen peliä seuraamassa Harri Mattilan ja Aki Lindholmin kanssa urheilukentän päädyssä, Toijala muistelee. – riemu lopulta repesi, kun pelin ratkaiseva TD tapahtui yllättäen ja aikuiset herrasmiehet juoksivat pomppulinnaan, kun aikaisemmin olivat jo “luovuttaneet”.
Tuohon spontaaniin ja aitoon tilanteeseen Toijala tiivistäisi sen, miksi jenkkifutis on parasta juuri paikan päällä seurattuna.
Teksti: Sofia Tuohimaa
Kuva: Noora Hyttinen